ystävänpäivä oli surullinen päivä, jolloin juuri ne ventovieraat, joista ei normaalina päivänä pidä, halaili ja kuiskasi korvaan, että oletpa ihana. olin pahoillani eilen kaikesta ja eniten ehkä yksinäinen niiden kaikkien puolituttujen sylissäkin. juoksin kahden tunnin lenkin (yli 20 kilometriä) vaikka oli kylmää ja varpaat olivat siniset pitkään sen jälkeen. sellainen minä olen hieman surullisena, että juoksen kylmästä kangistuneena ja kuuntelen vaan kun jalat hakkaa lumeen askeleeni tömp-tömp-tömp.

tänäänkin on ollut tuskaisen kylmä, sellainen, että itkettää kun kävelee ulkona, pakkanen pakottaa kyyneleitä esiin vaikka muuten ei edes itkettäisi. näillä kuvilla lämmittelen. (olen ihastunut toisen kuvan sormuksiin! löytyisipä sellaiset jostakin.)