olen sairastanut sairauttani niin kuin se söisi minua sisältä, koko ajan silittänyt sitä sisälläni niin kuin kasvattaisin lasta. totta on, että se syö minua sisältä. se syö minusta väärät asiat, minun mieleni ja ajatukseni. kasvatan sitä kuin lasta koska koko ajan se kasvattaa näkyviä asioita minussa, tai siltä minusta tuntuu. se kasvattaa luitani piiloon.

lääkäri kysyi miksi luulen sairastuneeni. koska en pidä itsestäni ja haluan kadota? koska minulla on peter pan-syndrooma? koska perhesuhteeni ovat menneet pieleen? koska kilpailen näin kaikkien kanssa? ei minulla ollut antaa syitä, tuijotin jalkoihin. se punnitsi minut. käännyin ympäri vaa'alla ja katselin kun se naksautteli kieltään. hyvinhän meillä jo menee, hyvinhän tämä jo menee.

sairauteni on kasvanut minussa ja sairauteni teki mieli huutaa lääkärini kasvoja päin, että ei tämä hyvin mene, tämä menee todella huonosti, tämä menee todella huonosti kun tiedän miten kilot kasvavat ja sitä enemmän sisäisen huutoni ääni kasvaa kun sitä ahdistaa, sitä enemmän minä katoan tähän rasvaan ja vihaan itseäni. puin päälleni ja lähdin kotiin.